Noniin,tässä on nyt menny muutama päivä kun en oo kirjottanu mitään. Mutta tulis taas tekstiä.
Sunnutaina ukko siis kotiutu myöhään illalla, jo hyvin hämärään aikaan. Mancho oli hyvin, hyvin varautunut. Mies toi pojalle luun, mutta se ei voinu vähääkään kiinnostaa. Mancho oli visusti päättäny että TUO ei ole mun perhettä.
Mancho oli jo tottunut siihen että meihin kuuluu hänen lisäkseen vain minä lapsineni ja pieni koira. Mies talossa oli todella uusi ja jännä juttu. Maanantai oli myöskin todella vaikea päivä. Itsellekkin meinas jo epätoivo iskee, mietin et oonko nyt ite tehny jotain väärin vai mikä hemmetti tässä nyt mättää. Mancho on vakaasti päättänyt, jo ekana iltana ,että minä olen emäntä ja tota mun pitää suojella. Olin hermostunut. Ja herrajumala,miun koiraihmisenä pitäs tietää että koira vaistoaa loistavasti ihmisen hermostuneisuuden. (tämän takia laitoin liisalle viestiä,anteeks että pelästytin).
Ja koska Mancho aisti miun hermostuneisuuden, hän murahti toiselle tytöistäni. Siitä olin tosi ymmälläni siis.
Tiistaipäivä olikin sitten kunnon järkeilypäivä yhden toisenkin asian osalta mutta pääasiassa mietin, miten saan manchon olon paremmaksi. Löysin syyn aika nopeasti kun kerkesin keskittymään. Mies oli hermostunut ja tunsi jonkinasteista pelkoa. Tämän mancho aisti hyvin voimmakkaana. Niinpä tiistaista tehtiin tutustumispäivä. Annoin hihnaa miehelle, ja jos mancho murahti, otin hihan pois. Hän ei vielä luottanut tähän uuteen tulokkaaseen. Mutta kumminin, loppujen lopuksi, nyt he on yhtä hyviä kavereita kuin minä ja mancho, tosin, miua hän suojelee edelleen :) Mies ei siis saanut tulla miun lähellekkään vaan Mancho tuli välittömästi siihen varoitusäänien saattelemana. Minun itseni oli myös vaikea tajuta miten nopeasti mancho alkoi "suojella" minua. Tämähän on minun ensimmäinen rescuekoirani,joten koiran odotukset ovat täysi erit kuin normaalin elämän eläneillä koirilla. (älkää pahastuko sanavääntämisistä, en ehkä osaa kirjoittaa hienoja sanoja, vaan sanon miten kaiken itse koen)
Lapsille murina johtui niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vaatetus! Mancho ei pidä jos ei näe ihmistä selvästi, hänen kasvojaan. Jos lapsilla on pipot päässä ja takinkaulukset korkealla aina leukaan asti, hän ei tunnista heti ja varotoimenpiteenä murahtaa. Tämä on nyt saatu myös karsittua pois.
Yhtäkaikki. Tein tämän sepustuksen lyhyenä versiona.
Tilanne tällä hetkellä on......
LOISTAVA!
Mancholla on hyvä olla. Hän tulee toimeen mein pikkukoiran kanssa. Hän tulee toimeen lasten kanssa ja hän on oppinut hyväksymään miehen perheeseen kuuluvaksi.
Käytösongelmia ei ole. Ainoastaan järsiminen (mitä en pidä käytösongelmana). Mancho on järsinyt olohuoneen pöydän alalevyä ja pikkutytön syöttötuolin reunaa. Tämä korjattiin ostamalla luu. Luu ei ole mancholla kokoaikaa tarjolla vaan se annetaan kun on näkyvissä kyllästymisen merkkejä,sekä yöksi.
Lisäksi on yöpissat ja kakat. Tätä ei ollut kahtena ekana yönä ollenkaan (joista mancho nukkui ekan yön miun makkarissa ja tämän jälkeen omassa nurkkauksessaan olohuoneessa). Nyt, ikäänkuin loukkauksena, koska nukkuu nyt olohuoneessa, tekee kuin mielenosoituksena tämän. Papereita en vielä ole ajatellut laittaa lattialle mutta katsotaan nyt jos tämä jatkuu pitempään. Nyt aamuherätys ei enää ole kahvikuppi kourassa vaan moppi :D
Loppuun vielä kuva hetkestä, jota kaipasin näkevinäni. Nyt näitä miesten helliä hetkiä on jo useampia, halailua, pussailua ynm, siks tämä on niin hieno kuva <3
Ystäviä!!