Ohops!

Johan on menny aikaa ku täällä kävin! Vähän on ollu tässä vaikka ja mitä joten lähetääs liikkeelle kuulumisista.

Mancho poika sai pikkuveljen espanjasta :) Noel poika saapui suomeen 17.7 ja hettiin vavva hki kentältä. Noel on tosi tosi tosi arka pikku-ukko, mutta hiljakseen alkaa tottumaan meidän laumaelämään.

Mancho otti tulokkaan ihan hyvin vastaan. Eka viikko meni totutellessa vain uuden koiran hajuihin, eikä he siis nähneet toisiaan ku ulkona. Tämä  osoittautuikin oikein hyväksi tavaksi tutustuttamisessa. Mancho pääsi hiljakseen haisteleen täällä sisällä uuden koiran hajuja ja tottui tietoisesti siihen että täällä on uusi koira. Nyt mancho ja noel onki sitten ku paita ja perse :D

Mancho on ollut meillä jo yli vuoden! Ihan uskomatonta miten aika kuluu. Muistan vielä oikein hyvin päivän kun poju meille tuli, ja nyt se on tommone röhnökasa karvarakkauspakkaus <3

Vahti/suojeluvietti on edelleen kova. Alan taipumaan ajatukseen että se ei tuu manchosta poiskaan menemään. Meille ei tosiaan kannata kenenkään tulla ilmottamatta. Hyvä esimerkki oli tässä menneellä viikolla, kun meillä kävi pikapikaa eräs naispuolinen tuttavamme. (muistetaan että mancho on aina varuillaan ku kylään tulee miespuolinen..) Tää nainen on käynyt meillä aikasemminkin ja mancho on antanu häne silittääkkin, mutta jotenkin kallistun vaatetusvalinnan puolelle, milloin mancho kokee jonkun uhkana. Ihminen joka on "verhoutunut" hyvin, pelottaa manchoa. Pitkää takkia, kaulaliinaa ja erityisesti huppupäiset on manchon vihalistalla. Kun lapset vetää hupparista hupun päähän, mancholla menee hetki tajuta et toi kuuluki perheeseen.

Noniin, meinasin jo karkaa aiheesta :D Eli tää naisimmeinen tuli siis meille visiitille. Tämä henkilö ei pelkää koiria, ja hänel on niit itselläänkin. Ollaan kaikil aina sanottu tuosta manchon arvaamattomasta luonteesta vieraita kohtaan ja jotkut osaa sitä kunnioittaa. Tää rouva sitten paukahti ilmottamatta meille (virhe!) tuohon meidän eteiseen. Mancho ei kerinnyt saamaan varoitusta, esim ovikellon kautta, tulevasta vieraasta. Rouva jäi seisoon eteiseen hienosti liikkumattomana mutta puheliaana. Mancho syöksy ku ohjus siihen viereen, kiersi ku kissa kuumaa puuroa ja oli niinku niin valmiina iskemään kun vaan valmis voi olla, jos tulee yksikin virheliike. Tämä tapahtui täysin siksi, että mancho ei saanu aikaa itselleen tottua tietoon että joku tulee. Kun poju kerkee ensin reagoimaan vaikka siihen ovikelloon, se reagoi tulokkaaseen erilailla. Nyt mancho vaan joutui nielemään "tappion" ettei pystynyt/kerinnyt varoittamaan vierasta itsestään ja perhettään tulokkaasta.

Alkasinkin mettästän netistä kylttipohjaa, jossa selviäis selvästi tekstinmuodossa että tämä koira on vahtiviettinen ja kokemalla itselleen tilanteen uhkaavasti, voi ottaa kiinni. Ihan vaan ettei kukaa postipoika vaikka tuu ja pamauta itteensä sisälle odottamatta. Varsinkin kun meillä tuo eteisen väliovi, jossa on lasi, on lähes aina auki, kun sitä ei kukaan muu osaa käyttää ku ehkä minä :D niin se taas tarkottaa sitä että siinä ei oo mitään estettä, jos joku jalkansa tuohon eteiseen lyö. Lasioven kautta taas mancho kerkee analysoimaan tilanteen, ja tunnistamaan tulijan ynm.

Sitten perheenlisäykseen.

Noel siis saapui meille. Koitan liitellä kuvia jossain vaiheessa.

Noel tulee puolivuotiaaksi 15.9.15, eli hän on ihan kakara. Kaunis ku mikä, mutta kova räksö. Noel suomeutui veljensä Limonin kanssa, ja ovatkin pentueesta ainoat eloonjääneet, muut menivät ilm parvon mukana. Noel on valkoinen, ja oikea silmä ja korva musta, oikein hauskan näkönen. Vasemmassa korvassa taas on mustia pilkkuja, mikä lie piilo damatialainen. Limon taas oli tullessaan valkoinen mutta nyt täynnä mustia pilkkuja :D Eli koska roduista ei ole mitään käryä, on jännää odottaa minkäkokosia ja näkösiä näistä veljeksistä vielä kuoriutuukaan. Noel juoksee karkuun aina. Ehkä noin kahdesti päivässä tulee itse rapsutettavaksi, muuten on turha luulo saada häneen koskea. Noelilla on pinkki nenä (ainaki vielä toistaseks) ja siinä on musta "maalijälki".

Mancho tykkää noksusta ja nukkuvatkin yhdessä, syövät ja juovatkin samasta kiposta. Millikin on ottanut noelin hyvin vastaan. Siinä ehkä auttoi se, että noelin tullessa millillä oli juoksut ja noel oli kyllä heti asiasta perillä. Milli tarjos ahkerasti ahteriaan noelille, joka koki tämän leikiksi ja ajatteli selkään noustessaan että leikkii. Milli sai sitten söpöt pinkit pöksyt, ja  noeli saa pallit pois leikkauksen heti kun ikä sen sallii :D

Joo. No mutta tässä oli nyt pakattuna uusimmat koirauutiset :)

Paillaan taas astialle, kansalaiset!