No nytte!!
Kovasti on aikaa taas kulunu. Kovasti on vaan kiireitäkin ollu. Mutta sitten itse asiaan.
Mancho on kotiutunut täydellisesti <3 Me ollaan ykkösihmiset tietenkin. Pahoja tapoja ollaan saatu karsittuu rutkasti jos ei nyt kokonaan pois, niin ainaki vähentänyt niitä hurjasti :) Pesullakin ollaan käyty, kiitos ihanien kurakelien :D
Mies on manchon kulta myös :D Ja hän on (siis mancho) hurjan mustasukkanen tuosta pikkukoirasta :D Jos milli menee miehen rapsuteltavaksi, mancho tyylikkäästi istuu mieheni syliin :D Mun kohdalla asia menee niin että jos milli tulee, vaikka miun kutsumana miun luokse, mancho kiirehtii paikalle, väläyttää komeen hammasrivistönsä ja näin on milli kohta taas omassa punkassaan ja mancho mamman kaikussa :D
Lapset saa joka ilta iltapusut ja aamut on oikeestaan parhaita. Sitä riemua tuossa koiruussa kun väki herää, se on jotain ihan älytöntä :D Hän on niiiiiiin onnellinen ja ajattelee varmaan että luojan kiitos noi vihdoinki heräs ja mun ei tarvi enää olla kaksin millin kanssa.
Tässä tosiaan kiirettä itellä piisannu kun oon koulutuksessa. Pääsin työhaastatteluunki tällä viikolla ja ai että tuntu hyvältä kun haastis kehu että hyvät mahdollisuudet on päästä tähän tiimiin :) Mä oon ollu kumminki niin kauan kotona ( 9v ) yhtäjaksoisesti lasten kanssa että ihan hyvää tekee päälle saada elämään jotain muuta ku lasten kirkumista 24/7 :D
Olenpas mä hyvä äiti :D
Pian pitäs alkaa harjotteleen manchon kanssa autoilua. Pitää olla tieto siitä että pärjää hutluurissa. Meinaan semmosen kuljetuskopan sinne hänelle hommata kun pikkukoirallakin on oma laatikko :) Ja mitähän vielä piti laittaa. Päivällä oli se yks ja sata asiaa mitä mun piti tänne tulla teille kertoon mutta nytte tuntuu että pää lyö ihan vaan tyhjää :D
Ainiin ja mitään ei saa jättää pöydille. Millekkään pöydälle. Kaikki lähtee, kaikki kelpaa ja on olevinaan muka hyvää :D Mutta on se niin pirun ihana. Vieraita meillä ei saisi vieläkään käydä mutta en ota siitä asiasta vieläkään stressiä. Tiijän et mancho tottuu ihmisiin sitten kun ymmärtää että ne mitkä meilläkin käy, ei ole niitä pahoja ihmisiä. Että on olemassa muitakin kilttejä ihmisiä kuin minä, Liisa ja tarhalaiset jotka manchoa ovat pietarissa hoitaneet.
Oon myös rekannu manchon tiedot suomen sirurekisteriin :) Ihan vaan että jos sattuu pääsemään karkuun niin tietävät sitten missä kaveri asustaa. Toki pannassa on miun puhelinnumero, mutta koska mancho on arka vieraisiin ihmisiin, murina ja puolustus voi antaa kuvan että tää kaveri olisi vihanen, vaikka ei tietenkään ole ja näin ollen varmistan pojan kotiin pääsyn.
Jaha mutta nyt tässä olis taas vähän uutta tietoo. Laittelen kuvia uusia taas kun kerkeen siirtää puhelimesta koneelle.
Täytyy mennä laittaan tenavia iltapuuhien kautta nukkumaan.