Kotona!

Noniin. Mancho olis nyt kotona. 

Alkuun tuossa pihalla herra vähän murisi miulle,ihan vaan siksi että takana oli raskas matka,oli jano ja nälkä ja uus paikka ja uudet hajut,ja lauma outoja ihmisiä jotka pällisteli siinä :D

Kumminkin hiljaa tässä edetään ja kaikki tulee menemään varmasti oikein hyvin.

Jo nyt on nähtävissä että tää poika on tosi lapsystävällinen.

Itse olen tietenkin vähän varautunut terveen järjen kanssa,mutta muksut ei omaa edes sitä maankuulua tervettä pelkoa.

Tää nuorin eritoten. Nytkin seisoo manchon edessä ja hokee, ota mut kiinni, kun äsken tuossa juoksivat jo ympyrää :D

Meidän tipsu neitiin tutustellaan vaiheittain koska tää mein Rouva on kovin epäileväinen ja väläyttää vähemmän komeeta keltasta kieroutunutta hammasrivistöänsä aika helpolla,johon mancho taas vastaa välittömästi pienellä murahatamisella :)

Yhtä kaikki,Mancho makaa paikallaan lattialla ja katselee kun Milli vinkuu parin metrin päässä kun ei uskalla lähemmäs mennä.

Mancho käyttäytyy kuin olisi miusta mustis vähäsen. Se katsoo minuun kun kiellän milliä näyttämästä hampaita,painautuu miun jalkaan kiinni ikäänku viestittämällä että hei camoon,tää on nyt miunkii emäntä :D

Milli tottuu kyllä, on aina tottunut,  mutta hän vaan on sen luontonen että hänen pitää saada pitää talon rouvuus käsissään :D Hassu koirunen :)

Vähän Mancho  arkailee tuota oikeeta takajalkaansa lenkillä ollessa,ja välillä tässä sisälläkin kun tuon likan kans innostuu juokseen. Mutta se ei menoa kyllä haittaa,se sitten juoksee vaikka kolmella jalalla jos tuntuu ettei muuten pääse tarpeeks nopeesti eteenpäin :D Ihan hassu ukko <3

Mie nakkailen kuvia tänne mitä oon nyt kerinny vähä ottaan ja palaudun sitten paremmin kuulumisten kanssa kun on vähä enemmän tuota aikaa, nyt kun nää karvarakkaudet vie miun ajan aika tarkasti.