Johan on menny aikaa ku täällä kävin! Vähän on ollu tässä vaikka ja mitä joten lähetääs liikkeelle kuulumisista.

Mancho poika sai pikkuveljen espanjasta :) Noel poika saapui suomeen 17.7 ja hettiin vavva hki kentältä. Noel on tosi tosi tosi arka pikku-ukko, mutta hiljakseen alkaa tottumaan meidän laumaelämään.

Mancho otti tulokkaan ihan hyvin vastaan. Eka viikko meni totutellessa vain uuden koiran hajuihin, eikä he siis nähneet toisiaan ku ulkona. Tämä  osoittautuikin oikein hyväksi tavaksi tutustuttamisessa. Mancho pääsi hiljakseen haisteleen täällä sisällä uuden koiran hajuja ja tottui tietoisesti siihen että täällä on uusi koira. Nyt mancho ja noel onki sitten ku paita ja perse :D

Mancho on ollut meillä jo yli vuoden! Ihan uskomatonta miten aika kuluu. Muistan vielä oikein hyvin päivän kun poju meille tuli, ja nyt se on tommone röhnökasa karvarakkauspakkaus <3

Vahti/suojeluvietti on edelleen kova. Alan taipumaan ajatukseen että se ei tuu manchosta poiskaan menemään. Meille ei tosiaan kannata kenenkään tulla ilmottamatta. Hyvä esimerkki oli tässä menneellä viikolla, kun meillä kävi pikapikaa eräs naispuolinen tuttavamme. (muistetaan että mancho on aina varuillaan ku kylään tulee miespuolinen..) Tää nainen on käynyt meillä aikasemminkin ja mancho on antanu häne silittääkkin, mutta jotenkin kallistun vaatetusvalinnan puolelle, milloin mancho kokee jonkun uhkana. Ihminen joka on "verhoutunut" hyvin, pelottaa manchoa. Pitkää takkia, kaulaliinaa ja erityisesti huppupäiset on manchon vihalistalla. Kun lapset vetää hupparista hupun päähän, mancholla menee hetki tajuta et toi kuuluki perheeseen.

Noniin, meinasin jo karkaa aiheesta :D Eli tää naisimmeinen tuli siis meille visiitille. Tämä henkilö ei pelkää koiria, ja hänel on niit itselläänkin. Ollaan kaikil aina sanottu tuosta manchon arvaamattomasta luonteesta vieraita kohtaan ja jotkut osaa sitä kunnioittaa. Tää rouva sitten paukahti ilmottamatta meille (virhe!) tuohon meidän eteiseen. Mancho ei kerinnyt saamaan varoitusta, esim ovikellon kautta, tulevasta vieraasta. Rouva jäi seisoon eteiseen hienosti liikkumattomana mutta puheliaana. Mancho syöksy ku ohjus siihen viereen, kiersi ku kissa kuumaa puuroa ja oli niinku niin valmiina iskemään kun vaan valmis voi olla, jos tulee yksikin virheliike. Tämä tapahtui täysin siksi, että mancho ei saanu aikaa itselleen tottua tietoon että joku tulee. Kun poju kerkee ensin reagoimaan vaikka siihen ovikelloon, se reagoi tulokkaaseen erilailla. Nyt mancho vaan joutui nielemään "tappion" ettei pystynyt/kerinnyt varoittamaan vierasta itsestään ja perhettään tulokkaasta.

Alkasinkin mettästän netistä kylttipohjaa, jossa selviäis selvästi tekstinmuodossa että tämä koira on vahtiviettinen ja kokemalla itselleen tilanteen uhkaavasti, voi ottaa kiinni. Ihan vaan ettei kukaa postipoika vaikka tuu ja pamauta itteensä sisälle odottamatta. Varsinkin kun meillä tuo eteisen väliovi, jossa on lasi, on lähes aina auki, kun sitä ei kukaan muu osaa käyttää ku ehkä minä :D niin se taas tarkottaa sitä että siinä ei oo mitään estettä, jos joku jalkansa tuohon eteiseen lyö. Lasioven kautta taas mancho kerkee analysoimaan tilanteen, ja tunnistamaan tulijan ynm.

Sitten perheenlisäykseen.

Noel siis saapui meille. Koitan liitellä kuvia jossain vaiheessa.

Noel tulee puolivuotiaaksi 15.9.15, eli hän on ihan kakara. Kaunis ku mikä, mutta kova räksö. Noel suomeutui veljensä Limonin kanssa, ja ovatkin pentueesta ainoat eloonjääneet, muut menivät ilm parvon mukana. Noel on valkoinen, ja oikea silmä ja korva musta, oikein hauskan näkönen. Vasemmassa korvassa taas on mustia pilkkuja, mikä lie piilo damatialainen. Limon taas oli tullessaan valkoinen mutta nyt täynnä mustia pilkkuja :D Eli koska roduista ei ole mitään käryä, on jännää odottaa minkäkokosia ja näkösiä näistä veljeksistä vielä kuoriutuukaan. Noel juoksee karkuun aina. Ehkä noin kahdesti päivässä tulee itse rapsutettavaksi, muuten on turha luulo saada häneen koskea. Noelilla on pinkki nenä (ainaki vielä toistaseks) ja siinä on musta "maalijälki".

Mancho tykkää noksusta ja nukkuvatkin yhdessä, syövät ja juovatkin samasta kiposta. Millikin on ottanut noelin hyvin vastaan. Siinä ehkä auttoi se, että noelin tullessa millillä oli juoksut ja noel oli kyllä heti asiasta perillä. Milli tarjos ahkerasti ahteriaan noelille, joka koki tämän leikiksi ja ajatteli selkään noustessaan että leikkii. Milli sai sitten söpöt pinkit pöksyt, ja  noeli saa pallit pois leikkauksen heti kun ikä sen sallii :D

Joo. No mutta tässä oli nyt pakattuna uusimmat koirauutiset :)

Paillaan taas astialle, kansalaiset!

Jopas onki menny aikaa kun viimeks oon tänne ehtiny kirjottaa.

Anteeks kauheesti siis siitä. Tässä välissä on kerinny vuosikin vaihtumaan :D

Miten meillä tänään menee?

Loistavasti. Muutettiin vihdoin omakotitaloon. Viikkoa ennen joulua tehtiin muutto, joten kiirettä pukkas, aidosti. Muutto saatiin kumminkin kunnialla suoritettua ja kaikki on nyt kotiutunu hyvin. Mancho tykkää uudesta kodista. Saa olla pihalla vapaana. Tätä vasta harjotellaan mutta poju on kyllä hyvin tottelevainen. Poju pelkää pimeetä. Se ollaan huomattu täälä "metsässä" asuessa. Hevosia menee paljon tässä meidän ohi, ratsuja siis. Niitä mancho yrittää välillä vahtia. Onhan ne hurjan pelottavia toki :D

Mancholla on edelleen vahva suojeluvietti eritoten perheen lapsia kohtaan. Tässä asiassa ollaan kyllä hurjasti menty eteenpäin ja poju alkaa hiljalleen uskomaan että kukaan ei tee hänen lapsilleen mitään pahaa :) Rakastun pojuun päivä päivältä enemmän. Hän on niin hellyydenkipeä otus kun vaan olla ja voi. Aamulla kun herään ja tulen olohuoneen puolelle, poju on yhtä onnellinen ihmisen näkemisestä kuin jos olisin ollut tunnin kauppareissulla :D

Jouluna meillä oli perheen toinen koira kylässä. Koira joka on jo 6 vuotias narttu. Nämä  kaksi eivät tulleet toimeen. Vaikka kyläilevä koira Siiri, oli alistuva ja osoitti heti tietävänsä kuka on koiralauman johtaja. Meidän oli pakkko hakee kummallekkin kunnon kuonokopat. Kummallekkin siksi että koska mancho oli se hyökkäävä osapuoli, tarvitsi siksi kopan ja siirille siksi että hän kyllä puolustautui voimalla ja se olikin se 5-sekuntia kun mancho oli lattialla jalat taivasta kohti ja siiri siinä kuonokoppa työnnetty manchon kurkulle. Eli siiri kyllä puolusti itseensä, sehän on melkoisen massiivinen koira manchoon verrattuna, ja siltikin, mancho ei antanut periksi. Aina haastoi riitaa vaikka siiri yritti olla sopeutuvainen, kiersi manchon paikat, kulki kuono lattiassa kiinni..silti saatiin viikon verran todistaa noin kolme kertaa päivässä takajaloillaan seisovia koiria jotka yrittivät ottaa toisistaan mittaa. Ulkoilessa tilanne oli taas aivan toinen. Koirat leikki keskenään niinkuin olisivat tunteneet toisensa aina.  Hassua...en tiedä miten mutta nää kaks koiraa tulisi saada totutettuu  toisiinsa koska siiri tulee olemaan meillä aina silloin kun miun vanhimmat muksut tulee meille. 

Mutta muuten meillä menee siis aivan loistavasti.

Vähän on oma aika ja jaksaminen kortilla, mutta tuun nyt taas kertoon vähän kuulumisia.

Itse olen astunut takas työelämään ja siihen rytmiin tottuteleminen yhdeksän kotona kulutetun vuoden jälkeen vaatii kyllä veronsa :D

No mutta. Asiat sujuu edelleen aina vaan paremmin. Pienin askelin edelleen mennään mutta kaiksesta näkee että mancho on kyllä niin meidän koira kuin vain olla ja voi. Mancholla kun oli se hampaiden näyttö vaihe päällä tuolle pikkutytölle, niin sehän meni sitten loppuaan kohti niin, että kun tyttö meni siihen koiran kohdalle leikkimään, niin mancho ikäänkuin katsoi minuun  ja varmisti että näen jos tyttö on liian kovakourainen, mä olen siinä tarttumassa tilanteeseen. Näin otus siis luotti minuun siinä, että tyttö ei saa mitä vaan hänelle tehdä.

Meillä on koirilla omat paikat, ja silloin kun koirat ovat omilla paikoillaan, lapset ei saa mennä koiraa häiritsemään. ( sama sääntö on koiran ruokailussa) Silloin tiedetään että kun otuskin omalle paikalleen vetäytyy, se haluaa olla omassa rauhassa. Kun koira makaa olohuoneen matolla, jommallakummalla, Keittiössä tai eteisessä,  hän on tavallaan vapaata riistaa. Tähän on opittu ja lasten leikkiä kestetään, ohi juoksemista ynm ja kun ei enää jaksa, otus menee ihan itse omalle paikalle. Tämä on hyvä juttu.

Olen myös oppinut lukemaan milloin on otuksella hätä :D jos nyt noita jumalattoman kamalan hajusia pieruja ei oteta huomioon :D niin mancho steppaa pitkin asuntoa levottomasti. Ei haukahda, ei ulahda, steppaa vaan. Ja tällöin mancholla on hätä. :) Sitte mennään ulos. Vaikka me oltas just tultu lenkiltä, otushan ei aina silloin kaki, niin usein voi hätä iskee sit kohta sisällä ja sit alkaa steppi.

Manchon luonne on aina vaan selvempi.

Koiralla on kyllä selvä pää, mutta ihan täysillä se ei meihin vielä ehkä luota, vaikka rakastaakin jo ihan ehdoitta meitä. Mie ku aamulla herään neljältä ja valmistaudun töihin lähtöön, mancho vähän päätään nostaa pesästään ja jatkaa uniaan. Kun tuun töistä, sen häntä heiluu niin lujaa, että koko takapuoli menee kieroon :D Ja siitä eteisestä ei eteenpäin pääse jollei ensin varaudu 10 min pituiseen rapsutustuokioon, vähintään :D Otus on niin riemuissaan joka päivä ku tuun kotiin. Milli, siis tää meen pikkukoira, koittaa kans tulla siihen tervehtiin minuu, mutta koska mancho on "vähän" isompi,raukka milli jää usein otuksen jalkoihin :D Sitten pitää iha istuutuu lattialle että saa millikin osan rapsutuksista :)

Poika kun tulee sairaalasta vkl lomille kotiin, mancho sekoo ihan totaalisesti. Otuksella ja pojallahan on siis jokin ihan käsittämätön side keskenään. Alusta asti sitä ihmettelin sitä. Aluksi vähän kauhullakin, mutta lopulta ymmärsin, että se side mikä heillä oli ensinäkemältä, on terapeuttinen vaikutus poikaani. Hän on eritysilapsi ja sanotaan, että sellaisilla on jokin yhteys eläimiin, täysin erilainen kuin meillä "normaaleilla" ikinä tulee olemaan.

Joskus otus hyppää syliin kun istun sohvalla. Mutta koska sohva on ihmisten paikka, en anna manchon siihen tulla. Meen sit ite lattialle ja mancho tunkee ahterinsa miun syliin ja kurottaa kuononsa kohti katoa ja nauttii silittelystä. Olen myös hieronut otuksen lonkkia ja poika näyttäis tykkäävän siitä.

Mancholla on suuri sydän.

Niin suuri, että hän ei edelleenkään halua meille vieraita. Kuin sanoisi, nämä on minun ihmiset, mene pois! :)

Ei tämä ongelma ole. Pitää vaan antaa otukselle tähän asiaan luottamus että ihmiset (noh, ainakaan kaikki) ei ole pahoja. Vieraisiin tutustutaan jo ulkona ja sitten yhdessä tullaan sisälle. Meillä on kyllä aikaa tähän koulutukseen. Eihän otus ole ollu meillä vasta kuin 2kk!

2kk! Enpä ole ajatellutkaan ettei siitä olekkaan tuon enempää aikaa.

Ja me ollaan kumminkin edistytty todella mahtavasti tänä aikana.

Kun joskus saamme kodin, ikioman kodin, oon kyllä päättänyt että mancho ei tuu oleen se viimeinen koira jonka otan suojiini. Tulen varmasti ottamaan ainakin yhden lisää...tai kaksi. ;)

Tähän asuntoon en sitä voi tehdä, tila ei riitä. Olemme suunnitelleet omaa taloa niin katsotaa sitten kun se haave vielä tässä toteutuu  :)

Nyt oikein mukavaa marraskuun  jatkoa kaikille!!!!

Mitä kaikkea voi koira pelätä!

Vessapaperin tyhjä rulla, samoin talouspaperin sellainen. Lehdestä kääritty rulla ja käsistä tehty rulla. Menenppä puhumaan sen rullan läpi, kun ääni muuttuu. Mancho havaitsee tämän heti, valmistautuu, näyttää hampaita ja hiippailee kohti pää matalalla korvat luimussa. En tiedä tekiskö vaan rullasta silppua vaan rullan käyttäjästä. Toimin välittömästi. Olen itse "ärsyttänyt" manchoa tällä koska tiedän että hän luottaa minuun. Töräytän rullan läpi ääniä, puhetta, ynm  sitten ojennan rullan mancholle ja se haistelee ja kyllästyy heti. Mutta kun jatkan uudestaan, kiinnostus on taas kympissä. Samoin kaikki lasten leikit missä huidotaan, missä kädet heiluvat ilmaan tai missä on pojallani miekkailuleikti, mancho valmistautuun selvästi iskuun. Epäilen että manchoa on lyöty, josta tulee tämä vahva tunne huitomisesta. Ehkä jollain kepeilläkin koska nämä miekkailuleikit saavat saman reaktion aikaiseksi. raukka ukko :(

Tiedän että kestää oman aikansa ennenkuin uskoo ja luottaa siihen että kukaan meistä ei häntä satuta. Nuorimmaiseni ( 3vuotias ) laittaa hihnan aina ukon pantaan kiinni ja ulkoiluttaa sisällä. Ukko se vaan kulkee perässä niinku lammas. Kun vihdoin kyllästyy leikkiin, antaa sen myös näkyä. Joko stoppaa paikalleen eikä liiku sitte millään, tai lyö maihin.

Autoilut sujuu hyvin. Käytiin porukoilla landella jonne matkaa suuntaansa oli 300km. Ei mitää ongelmaa. 

Eroahdistus on tullut kuvioon. Kun käymme kaupassa, kotona odottaa lähes joka kerta joku yllätys. Ukko on avannu roskakaapin oven ja repinyt kaiken mahdollisen silpuksi :D Maitopurkit on aika pop juttu :D Tänään kun tultiin kaupasta, olimme siivonneet kaiken mahdollisen piiloon, niin koska muuta ei ollu niin ukko oli avannu makuuhuoneiden ovet ikäänkuin tarkastaakseen eikö mukaan kukaan ole kotona :D

Mancho menee myös ikäänkuin terapiakoirasta pojalleni. Mikä on tällä hetkellä oikein hyvä juttu.

Vielä kun saadaan tuo vieraiden vastaanottokyky talteen, olisi mahti juttu. Kun itse menemme jonnekkin kylään, ei tätä ongelmaa ole. Esim kun menimme porukoille, kotona oli mummo. Mancho iha iisisti haisteli paikat ja se siitä. Sitten lähdettiin moikkaan pojan kummitätiä ja kun tulimme takaisin, oli pappa kotiutunut ja myös muu muutama muu sukulainen. Kaikki muut menetteli ihmisinä, mutta tämä iso mies, pappa , oli taas semmonen että pelotti. Pappa ei olisi saanut mennä mummon lähelle ollenkaan :D Eli tästä olen alkanut päättelemään että mancho pelkää ristiverisiä miehiä, mitä tummempi mies on kyseessä, sitä arveluttavampaa käytöstä mancholta on odotettavissa.

Mancho on tosi vahtiviettinen omaa perhettään kohtaan vieläkin. Näin ollen meillä ei kauheesti vieraita käy. Mancho siis murisee, nostaa karvat pystyyn, näyttää hampaitaan ja on valmiina hyökkäämään heti jos vieras tulee omiaan liian lähelle tai vain liian öähelle häntä itseään. Tämä aiheuttaa vähän ongelmia. Lapset eivät voi kutsua kavereitaan kylään koska mancho todella vahtii....

Nyt otin yhteyttä sähköpostilla Koiraterapia Vitoon, joka kouluttaa ongelmakoiria.

Mancho on täydellinen koira, heti kun tämä ongelma on poissa. Itse en osaa tätä koulutusosiota tehdä koska minulla ei ole ollut koskaan koiraa joka käyttäytyy noin, vaikka elämäni olenkin kasvanut koirien keskellä.

Kun tämä asia saadaan pojasta kytkettyä pois, elämä helpottaa välittömästi.

Lenkillä ollessamme mancho mancho varoo muita koiria eikä halua mennä kontaktiin. Tämäkin on asia joka arveluttaa minua, meillä kun on se toinenkin koira tuolla pohjnamaalla, narttu, tyttäreni koira. Tämä neiti, Siiri, ulee meille aina lomilla kun tytärkin tulee. Eli manchon luottamus toisiin koiriin ja ihmisiin pitäisi saada kuntoon, kukaan ei ole häntä tässä satuttamassa kumminkaan, pojan pitää luottaa tässä asiassa meihin. Me emme anna niin tapahtua.

Minun pitäisi saada yhteys manchon tarhahoitajaan (LIISA,  VOITKO AUTTAA TÄSSÄ!!) että tietäisin miten mancho suhtautuu toisiin koiriin kun niitä on enemmän ja kun ne ovat hänen kokoisiaan, sekä miten mancho on suhtautunut tarhalla vieraisiin ihmisiin.

Kovasti on aikaa taas kulunu. Kovasti on vaan kiireitäkin ollu. Mutta sitten itse asiaan.

Mancho on kotiutunut täydellisesti <3 Me ollaan ykkösihmiset tietenkin. Pahoja tapoja ollaan saatu karsittuu rutkasti jos ei nyt kokonaan pois, niin ainaki vähentänyt niitä hurjasti :) Pesullakin ollaan käyty, kiitos ihanien kurakelien :D

Mies on manchon kulta myös :D Ja hän on (siis mancho) hurjan mustasukkanen tuosta pikkukoirasta :D Jos milli menee miehen rapsuteltavaksi, mancho tyylikkäästi istuu mieheni syliin :D Mun kohdalla asia menee niin että jos milli tulee, vaikka miun kutsumana miun luokse, mancho kiirehtii paikalle, väläyttää komeen hammasrivistönsä ja näin on milli kohta taas omassa punkassaan ja mancho mamman kaikussa :D

Lapset saa joka ilta iltapusut ja aamut on oikeestaan parhaita. Sitä riemua tuossa koiruussa kun väki herää, se on jotain ihan älytöntä :D Hän on niiiiiiin onnellinen ja ajattelee varmaan että luojan kiitos noi vihdoinki heräs ja mun ei tarvi enää olla kaksin millin kanssa.

Tässä tosiaan kiirettä itellä piisannu kun oon koulutuksessa. Pääsin työhaastatteluunki tällä viikolla ja ai että tuntu hyvältä kun haastis kehu että hyvät mahdollisuudet on päästä tähän tiimiin :) Mä oon ollu kumminki niin kauan kotona ( 9v ) yhtäjaksoisesti lasten kanssa että ihan hyvää tekee päälle saada elämään jotain muuta ku lasten kirkumista 24/7 :D

Olenpas mä hyvä äiti :D

Pian pitäs alkaa harjotteleen manchon kanssa autoilua. Pitää olla tieto siitä että pärjää hutluurissa. Meinaan semmosen kuljetuskopan sinne hänelle hommata kun pikkukoirallakin on oma laatikko :) Ja mitähän vielä piti laittaa. Päivällä oli se yks ja sata asiaa mitä mun piti tänne tulla teille kertoon mutta nytte tuntuu että pää lyö ihan vaan tyhjää :D

Ainiin ja mitään ei saa jättää pöydille. Millekkään pöydälle.  Kaikki lähtee, kaikki kelpaa ja on olevinaan muka hyvää :D Mutta on se niin pirun ihana. Vieraita meillä ei saisi vieläkään käydä mutta en ota siitä asiasta vieläkään stressiä. Tiijän et mancho tottuu ihmisiin sitten kun ymmärtää että ne mitkä meilläkin käy, ei ole niitä pahoja ihmisiä. Että on olemassa muitakin kilttejä ihmisiä kuin minä, Liisa ja tarhalaiset jotka manchoa ovat pietarissa hoitaneet.

Oon myös rekannu manchon tiedot suomen sirurekisteriin :) Ihan vaan että jos sattuu pääsemään karkuun niin tietävät sitten missä kaveri asustaa. Toki pannassa on miun puhelinnumero, mutta koska mancho on arka vieraisiin ihmisiin, murina ja puolustus voi antaa kuvan että tää kaveri olisi vihanen, vaikka ei tietenkään ole ja näin ollen varmistan pojan kotiin pääsyn.

Jaha mutta nyt tässä olis taas vähän uutta tietoo. Laittelen kuvia uusia taas kun kerkeen siirtää puhelimesta koneelle.

Täytyy mennä laittaan tenavia iltapuuhien kautta nukkumaan.

Millään meinaa löytää aikaa tulla tänne arkisin ollenkaan.

Tai kun aikaa löytyy niin sit olis jo nukkumisaika menossa.

Eli mie päivittelen lähinnä vkl aikana viikon tapahtumii vastasuudes :)

Viesteihin pyrin vastaan vähä useemmin :D

Noniin,tässä on nyt menny muutama päivä kun en oo kirjottanu mitään. Mutta tulis taas tekstiä.

Sunnutaina ukko siis kotiutu myöhään illalla, jo hyvin hämärään aikaan. Mancho oli hyvin, hyvin varautunut. Mies toi pojalle luun, mutta se ei voinu vähääkään kiinnostaa. Mancho oli visusti päättäny että TUO ei ole mun perhettä.

Mancho oli jo tottunut siihen että meihin kuuluu hänen lisäkseen vain  minä lapsineni ja pieni koira. Mies talossa oli todella uusi ja jännä juttu. Maanantai oli myöskin todella vaikea päivä. Itsellekkin meinas jo epätoivo iskee, mietin et oonko nyt ite tehny jotain väärin vai mikä hemmetti tässä nyt mättää. Mancho on vakaasti päättänyt, jo ekana iltana ,että minä olen emäntä ja tota mun pitää suojella. Olin hermostunut. Ja herrajumala,miun koiraihmisenä pitäs tietää että koira vaistoaa loistavasti ihmisen hermostuneisuuden. (tämän takia laitoin liisalle viestiä,anteeks että pelästytin).

Ja koska Mancho aisti miun hermostuneisuuden, hän murahti toiselle tytöistäni. Siitä olin tosi ymmälläni siis.

Tiistaipäivä olikin sitten kunnon järkeilypäivä yhden toisenkin asian osalta mutta pääasiassa mietin, miten saan manchon olon paremmaksi. Löysin syyn aika nopeasti kun kerkesin keskittymään. Mies oli hermostunut ja tunsi jonkinasteista pelkoa. Tämän mancho aisti hyvin voimmakkaana. Niinpä tiistaista tehtiin tutustumispäivä. Annoin hihnaa miehelle, ja jos mancho murahti, otin hihan pois. Hän ei vielä luottanut tähän uuteen tulokkaaseen. Mutta kumminin, loppujen lopuksi, nyt he on yhtä hyviä kavereita kuin minä ja mancho, tosin, miua hän suojelee edelleen :) Mies ei siis saanut tulla miun lähellekkään vaan Mancho tuli välittömästi siihen varoitusäänien saattelemana. Minun itseni oli myös vaikea tajuta miten nopeasti mancho alkoi "suojella" minua. Tämähän on minun ensimmäinen rescuekoirani,joten koiran odotukset ovat täysi erit kuin normaalin elämän eläneillä koirilla. (älkää pahastuko sanavääntämisistä, en ehkä osaa kirjoittaa hienoja sanoja, vaan sanon miten kaiken itse koen)

Lapsille murina johtui niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vaatetus! Mancho ei pidä jos ei näe ihmistä selvästi, hänen kasvojaan. Jos lapsilla on pipot päässä ja takinkaulukset korkealla aina leukaan asti, hän ei tunnista heti ja varotoimenpiteenä murahtaa. Tämä on nyt saatu myös karsittua pois.

Yhtäkaikki. Tein tämän sepustuksen lyhyenä versiona.

Tilanne tällä hetkellä on......

LOISTAVA!

Mancholla on hyvä olla. Hän tulee toimeen mein pikkukoiran kanssa. Hän tulee toimeen lasten kanssa ja hän on oppinut hyväksymään miehen perheeseen kuuluvaksi.

Käytösongelmia ei ole. Ainoastaan järsiminen (mitä en pidä käytösongelmana). Mancho on järsinyt olohuoneen pöydän alalevyä ja pikkutytön syöttötuolin reunaa. Tämä korjattiin ostamalla luu.  Luu ei ole mancholla kokoaikaa tarjolla vaan se annetaan kun on näkyvissä kyllästymisen merkkejä,sekä yöksi.

Lisäksi on yöpissat ja kakat. Tätä ei ollut kahtena ekana yönä ollenkaan (joista mancho nukkui ekan yön miun makkarissa ja tämän jälkeen omassa nurkkauksessaan olohuoneessa). Nyt, ikäänkuin loukkauksena, koska nukkuu nyt olohuoneessa, tekee kuin mielenosoituksena tämän. Papereita en vielä ole ajatellut laittaa lattialle mutta katsotaan nyt jos tämä jatkuu pitempään. Nyt aamuherätys ei enää ole kahvikuppi kourassa vaan moppi :D

Loppuun vielä kuva hetkestä, jota kaipasin näkevinäni. Nyt näitä miesten helliä hetkiä on jo useampia, halailua, pussailua ynm, siks tämä on niin hieno kuva <3

Ystäviä!!

meni hyvin. Oikeesti :)

Mancho sai erityiskunnian nukkua miun makkarissa. Miulla ei koirat yleensä nuku samassa huoneessa miun kanssa mutta nyt tässä alussa mancho saa nukkua. Siinä se nukku miun sängyn vieressä omalla peitollaan,mikä tuli manchon mukana että olisi tuttuja hajuja pojalla. Ja miten hän nukku? Unilelu kainalossa <3

Illalla mentiin siis nukkumaan. Kattelin siinä teeveetä sängylläni ja mancho tuhisi vieressä. Sitten liikahdin vessaan ja koska poju oli niin sikeessä unessa,jätin oven vain raolleen. Kun tulin takas, en päässytkään huoneeseeni :D Siis poika makas heti oven takana eikä vaan ymmärtänyt siirtyä,ei mennyt jakeluun että se ovi aukee vasta kun herra siirtyy :D Niinpä mie kävin hakee namipalan ja heitin oven raosta sen hänen paikalleen niin johan ovi aukes :D

Ovet kummastuttaa manchoa kovasti. Se että ovi aukee sisällepäin ei mee ihan nappina jakeluun. Mutta tottuu kyllä :) Aikasemmin illalla kävi myös yks iha yli hellyyttävä tilanne. Kävin keuhkojani saastuttamas tuolla etupihalla ja kun tulin takas niin poju oli niinku olisin ollu koko päivän poissa. Tajuton hännän vispaus, aivan hillitön kiehnaus,ja piti rapsuttaa ja poju nojas minuun ihan koko painollaan samalla ku rapsutin kyljestä ja sitten piti leikkiä :D Siis ihan niiku koiran kans leikitään,poju oli niiiiin onnellinen :D

Hän on ottanut miut omakseen,seuraa joka paikkaan, jopa eilen saunaan. Mentiin siis lasten kanssa saunomaan. Sanoin mancholle että nyt siu pitää odottaa täällä ja suljin pesuhuoneen oven. Sit ku olin piiskannu aikani itteeni löylyssä, menin kurkkaan ovelta et miten poju pärjää. Siinä se makas oven vieressä ja odotti. No,sit hää uskals tulla katsoon mitä ihmettä me siellä kuumassa huoneessa oikeen tehtiin ja lähti kyllä samantien, oli ilmeisesti liian kuuma :D

Millin kanssa alkavat jo tutstuun. Eilen käytiin yhdessä lenkillä ja se meni loistavasti Nyt tänä aamuna ovat myös olleet vapaina yhdessä. Milli on vaan niin kovaa rouvaa että meinaa kauheesti alkaa isotteleen kun ei pääse miun lähelle, mancho kun on ominut miut :D Mutta milli saa kyllä yhtä lailla rakkautta ja rapsutuksia edelleen.

Noniin. Mancho olis nyt kotona. 

Alkuun tuossa pihalla herra vähän murisi miulle,ihan vaan siksi että takana oli raskas matka,oli jano ja nälkä ja uus paikka ja uudet hajut,ja lauma outoja ihmisiä jotka pällisteli siinä :D

Kumminkin hiljaa tässä edetään ja kaikki tulee menemään varmasti oikein hyvin.

Jo nyt on nähtävissä että tää poika on tosi lapsystävällinen.

Itse olen tietenkin vähän varautunut terveen järjen kanssa,mutta muksut ei omaa edes sitä maankuulua tervettä pelkoa.

Tää nuorin eritoten. Nytkin seisoo manchon edessä ja hokee, ota mut kiinni, kun äsken tuossa juoksivat jo ympyrää :D

Meidän tipsu neitiin tutustellaan vaiheittain koska tää mein Rouva on kovin epäileväinen ja väläyttää vähemmän komeeta keltasta kieroutunutta hammasrivistöänsä aika helpolla,johon mancho taas vastaa välittömästi pienellä murahatamisella :)

Yhtä kaikki,Mancho makaa paikallaan lattialla ja katselee kun Milli vinkuu parin metrin päässä kun ei uskalla lähemmäs mennä.

Mancho käyttäytyy kuin olisi miusta mustis vähäsen. Se katsoo minuun kun kiellän milliä näyttämästä hampaita,painautuu miun jalkaan kiinni ikäänku viestittämällä että hei camoon,tää on nyt miunkii emäntä :D

Milli tottuu kyllä, on aina tottunut,  mutta hän vaan on sen luontonen että hänen pitää saada pitää talon rouvuus käsissään :D Hassu koirunen :)

Vähän Mancho  arkailee tuota oikeeta takajalkaansa lenkillä ollessa,ja välillä tässä sisälläkin kun tuon likan kans innostuu juokseen. Mutta se ei menoa kyllä haittaa,se sitten juoksee vaikka kolmella jalalla jos tuntuu ettei muuten pääse tarpeeks nopeesti eteenpäin :D Ihan hassu ukko <3

Mie nakkailen kuvia tänne mitä oon nyt kerinny vähä ottaan ja palaudun sitten paremmin kuulumisten kanssa kun on vähä enemmän tuota aikaa, nyt kun nää karvarakkaudet vie miun ajan aika tarkasti.